Kirjoitus julkaistu Pohjalaisessa 12.10.2008
Viimeaikaiset tragediat ovat saaneet itse kunkin miettimään elämää laajemmin. Peilaamme toisten ihmisten kautta omaa minäkuvaamme. Ihmisen tarve olla näkyvä toiselle ihmiselle on keskeinen osa yksilön hyvinvointia. Huomataanko minut, tunteeni ja mielipiteeni, onko niillä mitään merkitystä? Voimattomuuden ja näkymättömyyden tunne voi ajaa ihmisen syöksykierteeseen, josta on vaikea nousta. Vähintäänkin itsetunto näillä tunteilla järkkyy.
Meillä on kulttuurisesti hyvin salliva ilmapiiri sille, että ihmisten annetaan jäädä syrjään ja hiljaisiksi, koska “ei toisten asioihin sovi puuttua” ja hiljaisuutta myös arvostetaan. Kaikkien mukaan ottaminen ja huomioiminen edes jollain lailla on tärkeää. Hiljaisuus sinänsä ei ole ongelma, kunhan omat tunteensa saa käsiteltyä muulla tapaa, vaikkapa urheilun tai kulttuurin kautta.
Kiireestä on tehty jotenkin kunniakasta, kilpailemme siitä, kenellä on eniten menoa ja meininkiä. Jääkö meillä kiireen gloorian tavoittelussa huomioimatta ne kaikkein lähimmät ihmiset? Sitä itsekin joskus mietin kun kiiruhdan tukka putkella kokouksista ja riennoista toiseen. Rahalla näitä asioita ei ratkaista. Meillä täytyy olla aikaa perheelle ja ystävillemme, aikaa huomata miten heillä menee ja aikaa kertoa myös omista tunteista.
Meidän aikuisten tehtävänä ei ole luoda lisää paniikkia ja turvattomuuden tunnetta lapsille ja nuorille maalailemalla kauhukuvia tulevaisuudesta. Analyyttinen ote päätöksissä ja arjessa läsnä oleminen ovat parasta lääkettä. Varmistetaan, että jokainen tuntee olevansa näkyvä jollekin.
Salla Rundgren Vaasa
0 Kommentit to “Ollaan näkyviä toisillemme”